SOS RY

 Tälläkin hetkellä moni sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija pohtii tulevaa syventävän harjoittelun paikkaansa. Ensimmäinen kosketus sosiaalityön käytännön työhön on tavallisesti toisena opintovuonna tapahtuva käytännön opetus, ja syventävän vaiheen harjoittelussa käytännön opetuksessa opittuja taitoja pääsee edelleen vahvistamaan. Moni myös valitsee harjoittelupaikakseen omasta käytännön opetuspaikastaan eroavan paikan, jolloin saa uusia näkökulmia sosiaalityön kentällä tehtävään työhön. Kolme kuukautta kestävän harjoittelun aikana opiskelija ehtii tutustua harjoittelupaikkaansa syvällisemmin ja saa yleensä enemmän vastuuta. Tässä blogitekstissä kaksi harjoittelun viime keväänä suorittanutta opiskelijaa muistelee omaa harjoittelukokemustaan.   Eväitä työelämään - Harjoittelu Läntisellä lapsiperheisen sosiaaliasemalla Suoritin sosiaalityön syventäviin opintoihin kuuluvan kolmen kuukauden pituisen harjoittelun viime kevätlukukaudella. Harjoittelupaikakseni valikoitui Läntine

Menetelmäopinnot ja tutkimus osana sosiaalityön opintoja, eli "hitto näitä kvanti- ja kvalijuttuja" ”Mua ahdistaa toi kvantikurssi, kun se on niin työläs…” ”Mä en taas jaksais yhtään tota kvalia kun ne asiat menee niin ohi ja lujaa” ”Mites toi gradusemma, arvaa muistako mitään niistä tutkimusjutuista” ”Orientaatioseminaari on kyllä aika hyvä muistuttelija noista menetelmäjutuista, kun ei niistä mitään silloin jäänyt mieleen” Sosiaalityön opinnot on kuuluisasti ehkä yksi käytännön läheisimmistä oppinaineista ja tutkinto-ohjelmista yliopistossa : opintoihimme kuuluu 30 opintopistettä, eli 10 % harjoittelua, sekä vapaaehtoistyön jakso, useita tutustumiskäyntejä ja kokemusasiantuntijaluentoja sekä opintojen jatkuvaa reflektointia tulevan profession kannalta. Uskallan myös väittää parin-kolmen vuoden kokemuksella, että moni opiskelijoista tulee opiskelemaan käytäntöä janoavin ja odottavin ajatuksin. Joillakin toiveena on, että heti alusta alkaen pääsisi tapaamaan kon

SOS ry:n vuoden 2015 toimijat on nyt valittu! Keskiviikkona 26.11. SOS ry:n istuva hallitus ja kasapäin tulevia toiminnasta kiinnostuneita eri vuosikurssien opiskelijoita kerääntyivät Linnan kokoushuoneeseen. Aiheena oli yhdistyksen sääntömääräisen syyskokouksen luonteeseen kuuluen toimintasuunnitelman ja talousarvion läpikäyminen ja hyväksyminen. Sitäkin jännempänä tapahtumana odotettiin ensi vuoden noin yhdeksän hallituslaisen ja muiden vastaavien valintaa erilaisiin tehtäviin aina ainejärjestötilavastaavasta ympäristövastaavaan! Kuluvana vuonna SOS ry:n aktiiviporukka on koostunut yhteensä häkellyttävästä 21 henkilön joukkiosta, joten odotukset toiminnasta kiinnostuneiden määrästä olivat suuret ja toisaalta pelokkaat, jos laajasti päädyttäisi toimijoiden valitaan äänestyksellä. Tällainen toiminta ei ole SOS ry:ssä aiempien vuosien hallitusrekrytoinnissa kovinkaan tuttua... SOS ry:ssä perinteenä on ollut jo pitkin syksyä tapahtuva "hallituskähmintä", jossa udellaan, kuu

Huikea syksy alkaa olla pulkassa, joten taitaa olla aika kerrata vähän, mitä kaikkea ollaankaan ehditty tekemään! Yliopistovuosi alkoi meidän osaltamme juuri ennen lukukauden alkua vapaamuotoisella istuskelulla Miamissa, johon saapui paikalle useampia uusia kasvoja. Ensimmäisenä päivänä yliopistolla yhteinen tekeminen startattiin tutustumalla toisiimme vielä paremmin, ja leikimme tutustumisleikkejä isolla joukolla. Iltapäivästä korkkasimme vielä Ykyystä Yksille -tapahtuman Telakalla. Tiistaina osallistuttiin Yliopiston avajaisiin vaihtelevalla menestyksellä, sillä kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan kuuntelemaan avajaispuheita. Avajaisten lisäksi tuutorit myös kierrättivät fukseja ympäri kampusta esitellen erinäisiä tiloja. Illan päätteeksi kokoonnuttiin vielä suurella joukolla TOAS Ilmariin, josta matkaa jatkettiin Klubille avajaisbileisiin kuuntelemaan Ristoa. Ensimmäisenä päivänä leikittiin tutustumisleikkejä! Keskiviikkona SOS ry esittäytyi fukseille. Sen lisäk

Ai siis mikä se on se mystinen sosaktiivi ? Opiskelu- ja ainejärjestösyksy on jo pitkään ollut vilkkaassa käynnissä, eikä kiireelle ja toisaalta mukavalle tekemiselle onneksi näy joululoma-nimistä loppua vielä pitkään aikaan. SOS ry:n syksy on ollut täynnä tapahtumia : uusia opiskelijoita on pyritty kattavin keinoin tutustuttamaan mukaan paitsi opiskelu- ja yliopistomaailmaan myös ainejärjestötoimintaan lukuisten infojen ja illanistuijaisten keinoin. Koulutuspoliittisella sektorilla on avattu opiskelijoille opintotuen tuoreimpien muutosten kiemuroita sekä lähestytty sosiaalityön tutkinto-ohjelman henkilökuntaa aktiivisesti liittyen huoleen käytännön opetus- ja harjoittelupaikkojen riittävyydestä. Tapahtumasektorilla ollaan nautittu kulttuurista juusto- ja viini-illan sekä stand upin merkeissä, pubirundattu bättre folk –tyyliin sekä harrastettu lenkkipiireilyä aina Niihaman majalle saakka. Useita kahvituksia on myös järjestetty takaisin Linnaan muuttaneessa ainejärjestötilas

Oheinen blogikirjoitus on ilmestynyt alunperin 23.7.2014 TaSO ry:n Horisontaalinen ääni -blogissa osoitteessa: http://horisontaalinenaani.blogspot.fi/. Ole rohkeasti 'sossu'! Tavallinen opiskelijatapahtuman illanistujaiskeskustelu: ”Niin sanoitko, että sä opiskelet sosiologiaa?” ”Ei, mä siis opiskelen sosiaalityötä. Se on niinkun osa yhteiskuntatieteitä tuolla yliopistolla”. ”Aaa, okei! Tuleeks teistä niinkun sosionomeja?” ”Ei, vaan meistä tulee sosiaalityöntekijöitä ja samalla yhteistieteiden maistereita.” ”Aaa, okei. Siis niinkun niitä Kelan tätejä ja lastensuojelun sossuja.” ”No ei oikeastaan, vaan....” Koen, että parivuotiset sosiaalityön opintoni ovat vahvistaneet hienosti taitojani kuvailla ja selittää opiskelemaani alaa monesta eri näkökulmasta ja eri sanankääntein! Olen nimittäin päässyt esimerkkidialogin kaltaisiin keskusteluihin kymmeniä kertoja opiskelujeni aikana liittyen sosiaalityö-oppiaineen opiskeluun yliopistossa, eikä ammattikorkeakouluss

Pitkä kuuma SOS-kevät...ja mä niin elin sen! Uskomaton SOS ry:n kevät on lähestulkoon takana, mitkä on fiilikset? Näin järjestömme puheenjohtajana sanoisin, että ylpeät, hämmentyneet, helpottuneet ja ennen kaikkea lomaa odottavat. Koen, että keväämme on ollut toiminnantäyteinen sekä innovaatitoita pursuava unohtamatta tuoreehkojen perinteidemme juurruttamista: Ykyystä yksille –tapahtuma jatkui läpi kevään kerran kuussa maanantai-iltaisin, lenkkipiirin parissa liikuttiin mm. Tammelan ja Amurin suunnilla ja neulontapiirissä käytiin maailmanparannuskeskusteluja puikot kilisten. Lisäksi kokoonnuttiin sitsaamaan ihan vaan sossiporukalla ja melkein yövyttiin yökoulun merkeissä Domarilla! ;) Koulutuspoliittisen sektorin työelämäekskursiot olivat tänäkin keväänä varsin suosittuja ja niitä on viime perjantain STM:n ja THL:n vierailukäynnit mukaan lukien järjestetty yhteensä kolme kevään aikana. Kopo-sektorilla keskityttiin myös opiskelijapalautteen keräämiseen tulevaa opetussuunni

Voihan käytännön opetus, taitosemma, harkka ja STYA3B2 soikoon, kuinka aika on mennyt nopeasti! Moni meistä sosiaalityön opiskelijoista tunnistanee sen fiiliksen, kun opinto-opasta ensimmäisiä kertoja selatessa tai fuksina vanhempien vuosikurssien edustajien kanssa jutellessa esille nousee tuo mystinen käytännön opetus  -  se ensimmäinen konkreettinen kontakti sosiaalityön arkeen ja face-to-face asiakastyöhön. Kyseessä on tosiaan monelle ensikosketus sosiaalityöhön muutenkin kuin kuultujen kokemusten, median luomien kuvien ja päntättyjen tenttikirjojen kautta. Käytännön opetus sijoittuu useimmilla opiskelijoilla toisen opiskeluvuoden viimeiseen periodiin välille maalis-toukokuu, mitä edeltää jo syksyllä alkanut taitoseminaarikurssi. Taitosemman aikana opiskellaan ja harjoitellaan asiakastyössä tarvittavia vuorovaikutustaitoja sekä käydään läpi muutamia keskeisiä sosiaalityön asiakasryhmäkohtaisia osa-alueita, kuten lastensuojelua ja aikuissosiaalityötä. Taitosemman päätteeksi pohdiske

Miten löydän yliopistolle? Minkälaisia muut uudet opiskelijat ovat ja sovinko joukkoon? On hauskaa muistella jälkikäteen lukuvuoden ensimmäisten päivien ajatuksia ja sitä, kuinka tietämättömäksi itsensä silloin tunsi. Eräs fuksi kertoi tulleensa pääsykokeisiin taksilla rautatieasemalta alle kilometrin matkan, koska ei ollut varma mihin suuntaan lähteä. Osa taas oli huolissaan siitä, löytääkö yliopistolta yhtään omanhenkisiä kavereita. Tuleva vuosi luonnollisesti jännitti, mutta odotimme innolla mitä se pitäisi sisällään. Osalle meistä opintojen alkaminen merkitsi myös uuteen kaupunkiin muuttoa. Moni meistä onkin kuvannut tätä kokonaisvaltaiseksi muutokseksi; oli jätettävä tutut kuviot ja tietenkin perhe ja vanhat kaverit taakseen. Oli aloitettava ikään kuin alusta. Oli opeteltava katujen nimiä ja reittejä joita kulkea. Ja tietenkin oli heti saatava selville missä se Särkänniemi oikein sijaitsee, paikka joka osalle oli ainoa aikaisempi kosketuspinta Tampereeseen. Kaikkein tär