SOS RY

  Järjestimme tänään tiistaina muutamien SOS ry:n aktiivien kanssa mehu- ja keksipisteen (eli toisin sanoen verensokerinkohotuspisteen) niille, jotka kävivät tekemässä sosiaalityön pääsykokeen Tampereen yliopistossa. Sen lisäksi, että tarkoituksena oli tehdä hyvissä ajoin ainejärjestöämme mahdollisille uusille opiskelijoille tutuksi, halusimme tarjota pääsykokeessa olijoille kenties ensimmäisen kontaktin sosiaalityön opiskelijoihin. Monelle hakijalle sosiaalityön opintojen sisältö oli osittain vierasta, joten toivoimme olevamme tässä asiassa heille matalan kynnyksen tietopankki. SOS ry:n oma pääsykoepiste järjestettiin (käsittääkseni) ensimmäistä kertaa, ja ainakin meille sossilaisille jäi tästä kokeilusta erittäin hyvä fiilis. Mehulasinsa kävi täyttämässä noin 25 pääsykokeessa kävijää, joista jokainen heistä vaihtoi meidän kanssamme muutaman sanan. Lähes jokainen kävijöistä jäi juttelemaan pidemmäksikin aikaa. Oli oikeastaan aika hauskaa kuunnella ihmisten kokemuksia heti pääs

Otsikon sanat erehdyin vuosi sitten jokseenkin mukavassa tapahtumassa jokseenkin mukavassa juhlahumussa silloiselle jokseenkin mukavalle puheenjohtajalle sanomaan, ja tässä sitä nyt ollaan. Puoli vuotta on mennyt nopeasti, tekemistä on riittänyt ja energiat käytetty melkein loppuun, mutta vielä tämän yhden blogitekstin verran aion tänä keväänä pakertaa. Ylpeänä siis esitän vuosien suunnittelun, makustelun ja ideoinnin tuloksen: tämä on SOS ry:n ihan ikioma blogi! Vuoden vaihtuessa SOS kohtasi paljon uusia haasteita: hallitukseen valittiin poikkeuksellisen paljon fukseja vanhojen aktiivien lähtiessä vaihtoon ja valmistuessa, kahden vuoden ajan erinomaisesti hommansa hoitanut puheenjohtaja vaihtui ja Linnan remontin vuoksi ainejärjestötila Sossulakin siirtyi evakkoon Auttilankulmaan. Ainejärjestön vauhti ei ole kuitenkaan hidastunut, vaan päin vastoin koen uusien jäsenten tuoneen paljon raikkaita ajatuksia ja vaihtelua järjestömme toimintaan. Vanhojen vastaavien korvaamattomuus on