SOS RY

Ainejärjestön vuosikellossa lokakuun loppu tarkoittaa sitä aikaa vuodesta, jolloin seuraavan hallituksen kasaaminen alkaa olla ajankohtaista. Tänään SOS ry:n hallitus piti kokouksen jälkeen keskustelutuokion ensi vuoden pestien jakamisesta. Yhteenvetona tästä keskustelusta todettakoon, että vanhoja hallituslaisia jatkaa kiitettävä määrä mukana ensi vuonna, mutta myös fuksien tarttuminen mukaan ainejärjestömeininkeihin olisi ehdottoman tärkeää ja toivottavaa. Joka vuosi fuksit ovat tuoneet omaa, tuoretta näkökulmaansa tapahtumien järjestämiseen ja erityisesti tuutoroinnin kehittämiseen. Tässä muutamia varmasti monia fukseja ainejärjestötoiminnassa mietityttäviä asioita, joihin toivottavasti pystyn vastaamaan tällä blogitekstillä. En osaa hoitaa tehtävääni, koska olen uusi. Jokainen meistä nykyisistäkin hallituslaisista on aloittanut tämän homman joskus ja ollut ensimmäistä vuotta mukana. Kenelläkään meistä ei ole ollut aluksi läheskään täydellistä tietämystä tehtävänkuvastamme t

Syyskuu on vierähtänyt ainakin meillä tuutoreilla – ja ehkä myös fukseilla – aika moisessa tapahtumien mylläkässä. Olemme yrittäneet tarjota mahdollisuuksia tutustua niin muihin fukseihin kuin vanhempiin opiskelijoihinkin sekä juhlimisen että muiden aktiviteettien parissa. Hauska uusi kokeilu oli Interaktion kanssa yhteistyössä järjestetty Turistina Tampereella -kierros, joka keräsi mukavasti pyöräilyintoisia fukseja ja tuutoreita tutustumaan kohteisiin, jotka itseään kunnioittavan tamperelaisen, ainakin ideointiryhmän mielestä, kuuluu tuntea. Turistina Tampereella -kierroksen reippaat polkijat Viime viikolla koettiin yliopiston ensimmäisen vuoden kohokohta, kun fuksiaisia juhlittiin Amazing Race -teemalla ensin Sorsapuistossa, josta siirryttiin salaiseen jatkopaikkaan, jonka sijainti on edelleenkin vain paikalla olleiden tiedossa. Innokkaimmat juhlijat lähtivät vielä jatkamaan iltaansa, vaikkakaan minulle ei ikinä selvinnyt, toiko meluisa huutoäänestys sitten lopp

Noin 5 kuukautta sitten majoituin veljeni poikamiesboxin nurkissa putkiremontin keskellä, elin pahvilaatikoista ja matkalaukuista, yritin epätoivoisesti saada kahden SOSin puheenjohtajakauden ajatuksia ja tekemisiä kirjalliseen muotoon, siinä sivussa räpeltää kurssisuorituksia kasaan sekä mikä olennaista, yritin jotenkin valmistautua edessä olevaan vaihtoon lähtemiseen. Maaliskuun ensimmäisellä viikolla sain kun sainkin Suomen-elämäni jotenkin sellaiseen kuntoon, että onnistuin lopuksi pakkaamaan 5 kuukaudeksi tarvittavan elämäni matkalaukkuun ja rinkkaan ja raahautumaan Ryanairin terminaaliin odottamaan lentoa Pohjois-Saksaan Bremeniin.  Bremenin tuomiokirkko ja markkina-aukiot  Bremen on kaupunkina Helsingin kokoinen (n. 500 000 asukasta), mutta yleiseltä tunnelmaltaan paljon, paljon pienemmältä tuntuva kaupunki, ja kaupunki ei juurikaan hengi suurkaupungin tuntua. Bremenin kyljessä päälle tunnin junamatkan päässä onkin sitten Hampuri, Saksan toiseksi su

Sosiaalihuoltolain uudistus, omaishoidon kehittämisohjelma, vammaislainsäädännön uudistus, vanhuspalvelulain toimeenpano ja ikäihmisten palvelujen laatusuositusten päivittäminen sekä lastensuojelun laatusuositukset… edellä mainitut asiat ovat kaikki tyynni sellaisia sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä ajankohtaisia prosesseja, joista en tiennyt juuri mitään reilu kuukausi sitten. Nyt sen sijaan pääsen lähes joka päivä oppimaan uutta ja kuulemaan tuoreimpia uutisia näihin suuriin muutoksiin liittyen. Ja jopa olemaan itse mukana näiden ohjelmien ja uudistusten toteuttamisessa! Tällaista on olla korkeakouluharjoittelussa sosiaali- ja terveysministeriössä Suomen historian paksuimman hallitusohjelman aikaan :) Olen siis ollut harjoittelijana täällä STM:ssä reilun kuukauden ajan ja loput puolitoista kuukautta on vielä jäljellä. Harjoittelupaikkani on tarkemmin ottaen ministeriön sosiaali- ja terveyspalveluosastolla sosiaalipalveluryhmässä, missä kollegoinani on esim

  Järjestimme tänään tiistaina muutamien SOS ry:n aktiivien kanssa mehu- ja keksipisteen (eli toisin sanoen verensokerinkohotuspisteen) niille, jotka kävivät tekemässä sosiaalityön pääsykokeen Tampereen yliopistossa. Sen lisäksi, että tarkoituksena oli tehdä hyvissä ajoin ainejärjestöämme mahdollisille uusille opiskelijoille tutuksi, halusimme tarjota pääsykokeessa olijoille kenties ensimmäisen kontaktin sosiaalityön opiskelijoihin. Monelle hakijalle sosiaalityön opintojen sisältö oli osittain vierasta, joten toivoimme olevamme tässä asiassa heille matalan kynnyksen tietopankki. SOS ry:n oma pääsykoepiste järjestettiin (käsittääkseni) ensimmäistä kertaa, ja ainakin meille sossilaisille jäi tästä kokeilusta erittäin hyvä fiilis. Mehulasinsa kävi täyttämässä noin 25 pääsykokeessa kävijää, joista jokainen heistä vaihtoi meidän kanssamme muutaman sanan. Lähes jokainen kävijöistä jäi juttelemaan pidemmäksikin aikaa. Oli oikeastaan aika hauskaa kuunnella ihmisten kokemuksia heti pääs

Otsikon sanat erehdyin vuosi sitten jokseenkin mukavassa tapahtumassa jokseenkin mukavassa juhlahumussa silloiselle jokseenkin mukavalle puheenjohtajalle sanomaan, ja tässä sitä nyt ollaan. Puoli vuotta on mennyt nopeasti, tekemistä on riittänyt ja energiat käytetty melkein loppuun, mutta vielä tämän yhden blogitekstin verran aion tänä keväänä pakertaa. Ylpeänä siis esitän vuosien suunnittelun, makustelun ja ideoinnin tuloksen: tämä on SOS ry:n ihan ikioma blogi! Vuoden vaihtuessa SOS kohtasi paljon uusia haasteita: hallitukseen valittiin poikkeuksellisen paljon fukseja vanhojen aktiivien lähtiessä vaihtoon ja valmistuessa, kahden vuoden ajan erinomaisesti hommansa hoitanut puheenjohtaja vaihtui ja Linnan remontin vuoksi ainejärjestötila Sossulakin siirtyi evakkoon Auttilankulmaan. Ainejärjestön vauhti ei ole kuitenkaan hidastunut, vaan päin vastoin koen uusien jäsenten tuoneen paljon raikkaita ajatuksia ja vaihtelua järjestömme toimintaan. Vanhojen vastaavien korvaamattomuus on