Hyvästit hallitustoiminnalle

Jokainen meistä kohtaa jossain vaiheessa sen, kun on aika jättää aktiivinen ainejärjestötouhuilu. Olipa tuo touhuilu sitten tapahtumiin osallistumista tai ainejärjestöaktiivina toimimista, on se jokaisella edessä lopulta. Toisilla ainejärjestötouhuilu katkeaa valmistumiseen (vaikka SOSsillahan on myös alumnitoimintaa) ja toisilla työelämän imaistessa mukanaan jo ennen valmistumista.

Itse päätin irrottautua ainejärjestöaktiivin roolista tänä vuonna. Ainejärjestötouhun jättäminen luo tietynlaisen tyhjiön ainakin minulle. Mitä nyt, kun en enää ramppaakaan kokouksissa joka kolmas viikko tai järjestä tapahtumia edes silloin tällöin? Monella on toisaalta jossain vaiheessa se tilanne, kun kaipaisi lisää tunteja viikkoonsa ja ainejärjestötoiminnan väliin jättäminen vapauttaa edes joitain hetkiä tiiviissä kalenterissa. Silti haluan sanoa, että minun vääjäämättä loppua kohti lähestyvä yliopistoelämäni ei olisi ollut yhtä antoisaa ilman ainejärjestötoimintaa. Välillä tunnit tuntuivat loppuvan kesken ja silloin ainejärjestökaverit ymmärsivät ja auttoivat, jotta minunkin sektorini toiminta saatiin pysymään pyörillään.

Olin mukana SOSsissa neljä vuotta. Edelleen, näin kuudentena opiskeluvuonna harmittelen sitä, kun olin pelokas fuksi enkä uskaltanut lähteä mukaan. En olisi varmaan uskaltanut lähteä mukaan toisenakaan vuonna, ellei hyvä ystäväni olisi lähtenyt järjestön puheenjohtajaksi. Lupasin hänelle, että jos hänestä tulee puheenjohtaja, minä lähden tiimiin mukaan tekemään SOSsia. Tämän luen yhdeksi elämäni parhaista päätöksistä. Ex-pj on jo siirtynyt alumniksi, mutta minä jatkoin SOSsissa.

Ainejärjestöelämä antoi minulle enemmän kuin uskalsin toivoa. Sain tuttuja naamoja yliopistolle muistakin kuin oman vuosikurssini ihmisistä, sain kavereita. Sain tunteen siitä, että kuulun johonkin merkitykselliseen yhteisöön. Sain oppia tapahtumien järjestämisestä ja mukavia hetkiä ihmisten kanssa, joille en osaisi sanoa, että mennäänkö kaksin kahville. Ainejärjestönä SOS mahdollisti tämän. Pääsin mukaan kaikkeen mielettömään, jakamaan ainejärjestötoiminnan epätoivoa ja onnistumisia. Näistä vuosista, näistä kokemuksista haluan kiittää jokaista, joka on ollut tekemässä SOSsia joko aktiivina tai ihan rivijäsenenä. Olette kultaa!

Syyskokouksessa minun oli vaikea olla lähtemättä mihinkään pestiin, mutta kiitän tästä itseäni ensi syksynä, jos valmistumistavoite onnistuu keväällä. Ja ehkä nyt on jo minun aikani eläköityä ja tehdä tilaa innokkaille akateemisesti nuoremmille. Toivottavasti SOSsin alumnitoiminta jatkaa kehittymistään ja te nykyiset SOSsin toimijat siirrytte valmistuttuanne aktiivisiksi alumneiksi. Minä ainakin suunnittelen sitä, sillä kerran SOSsilainen, aina SOSsilainen. 

Nähdään viimeistään vujuilla 2019!

Ulla Konttijärvi

ex-aktiivi, ikuinen SOSsilainen