Harjoittelun sietämätön jännittävyys

Sosiaalihuoltolain uudistus, omaishoidon kehittämisohjelma, vammaislainsäädännön uudistus, vanhuspalvelulain toimeenpano ja ikäihmisten palvelujen laatusuositusten päivittäminen sekä lastensuojelun laatusuositukset… edellä mainitut asiat ovat kaikki tyynni sellaisia sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä ajankohtaisia prosesseja, joista en tiennyt juuri mitään reilu kuukausi sitten. Nyt sen sijaan pääsen lähes joka päivä oppimaan uutta ja kuulemaan tuoreimpia uutisia näihin suuriin muutoksiin liittyen. Ja jopa olemaan itse mukana näiden ohjelmien ja uudistusten toteuttamisessa! Tällaista on olla korkeakouluharjoittelussa sosiaali- ja terveysministeriössä Suomen historian paksuimman hallitusohjelman aikaan :)

Olen siis ollut harjoittelijana täällä STM:ssä reilun kuukauden ajan ja loput puolitoista kuukautta on vielä jäljellä. Harjoittelupaikkani on tarkemmin ottaen ministeriön sosiaali- ja terveyspalveluosastolla sosiaalipalveluryhmässä, missä kollegoinani on esimiehiä, lakimiehiä, virkamiehiä, suunnittelijoita sekä pitkä lista erilaisia sihteereitä. Kaikkien ministeriön osastojen ja ryhmien ylimpinä esimiehinä ovat luonnollisesti ministerit sekä kansliapäällikkö. Kaikkeen tähän suhteutettuna olen siis vain yksi pieni korkeakouluharjoittelija, jolla ei välttämättä hierarkkisessa päällikköorganisaatiossa ole paljoa sanavaltaa, mutta innovatiivisuudella, rohkeudella ja ahkeruudella pääsee kuitenkin mukaan moneen asiaan. Toisaalta huomaan myös sen, että tietyissä tehtävissä täällä on myös todellinen tarve harjoittelijoille, sillä tekeminen ei tunnu loppuvan kesken. Käytännössä olen siis osallistunut vanhuspalvelulain toimeenpanon aluekierrosten suunnitteluun ja, vammaislainsäädännön uudistustyön käynnistämiseen sekä omaishoidon kehittämisohjelman lausuntoyhteenvedon kokoamiseen. Vielä käytännöllisemmin sanottuna olen lähettänyt kutsuja ja ollut eri yhteistyötahojen kanssa tekemisissä, istunut erilaisissa kokouksissa ja työryhmäpalavereissa sekä lukenut lukemattomia raportteja, lausuntoja ja selvityksiä asioihin perehtyäkseni. Tällä hetkellä keskeisin työtehtäväni on lukea läpi noin 80 kappaletta omaishoidon kehittämisohjelmaan liittyvään väliraporttiin saapuneita lausuntoja, joista sitten koostan yhteistyössä muiden työryhmän jäsenten kanssa yhteenvetoa - keskittyvää lukemista ja luovaa kirjoittamista!

Alun perin bongasin tämän harjoittelupaikan yliopistomme Ura- ja rekrytointipalveluiden Harjoittelupaikkanetti-sivustolta. Kannattaa muuten tsekata! Siellä ilmoitetaan monien eri tahojen auki olevista harjoittelupaikoista ympäri vuoden. Kannattaa myös muistaa, ettei pelkkä hakemus vielä merkitse sitä, että pääsisi edes haastatteluun tai että saisi kyseistä paikkaa – aina kannattaa siis hakea, ei siinä mitään menetä!  Monesti ainakin itse huomaan, että ajattelen jo hakuvaiheessa liikaa sitä, että entäs jos pääsen, niin onkohan se työ sittenkään sellaista mistä tykkään ja mitenhän kaikki käytännön asiat muka sitten järjestyvät. Toki kyseisiä asioita on tärkeää pohtia, mutta kannattaa myös odotella rauhassa valinnantuloksia ;)

Vielä haluaisin sanoa muutaman sanan harjoittelusta yleensä. Me tamperelaiset sosiaalityön opiskelijat olemme nimittäin etuoikeutettuja sen vuoksi, että opintoihimme kuuluu automaattisesti kaksi harjoittelujaksoa – käytännön opetus toisena vuonna sekä pidempi harjoittelu maisterivaiheessa. Etenkin toisessa harjoittelussa pääsee toteuttamaan luovuuttaan ja testaamaan mielenkiintonsa rajapintoja, sillä sen voi toteuttaa paitsi sosiaalityöntekijän tehtävissä mutta myös asiakas-, hallinto-, kehittämis- tai tutkimustehtävissä, jotka ovat olennaisessa yhteydessä myös konkreettiseen sosiaalityöntekijän työhön. Näin ollen rohkaisenkin kaikkia vähänkin kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta kiinnostuneita harkitsemaan maisterivaiheen harjoittelun suorittamista myös muissa kuin suoranaisesti sosiaalityöntekijän tehtävissä. En toki väheksy sosiaalityön arjesta hankittua kokemusta, en missään nimessä! Sen sijaan haluan muistuttaa ja kannustaa, että tutkinnollamme voi työskennellä monissa muissakin tehtävissä ja monen meidän aina yhtä filantropisen kuuloista missiota ”halua auttaa ihmisiä” voi toteuttaa myös rakenteiden tasolta käsin! Tarvitsemme ehdottomasti päättäjiä, suunnittelijoita, kehittäjiä ja hallinnon ammattilaisia, joilla on myös vahva substanssiosaaminen sosiaalityöhön liittyen :)

Mahtavaa kesää jokaiselle tämän blogin seuraajalle ja toivottavasti tapaamme syksyllä!


Aurinkoisin terveisin,
Eveliina
SOS ry:n tapahtuma-, tuutor- ja Talentia-vastaava